Liikkuu, ei liiku, liikkuu sittenkin. Tulee mieleen päivänkakkaran kukan nyppiminen, jossa sitten viimein jompikumpi vastaus jää voimaan. Tosin tähän aikaan vuodesta pitäisi ehkä nyppiä jotain muuta kuin kakkaraa. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella uusimmista kaularangan taivutuskuvista. Niiden mukaan minulla on kaularangan instabiliteettia. Vuosi sitten otetuissa kuvissa ei moista havaittu. Lapsuudessa nelivuotiaana otetuissa kuvissa liikettä oli. Tulee mieleen, että onkohan se koskaan stabiili ollutkaan. Kyse on c1-c2 -välistä. Siitä minkä instabiliteetti sisälsi niitä vähemmän mukavia mahdollisuuksia äkkikuolemasta ja neliraajahalvauksesta.
Tunne siitä, että niska ei ole vakaa tekee kaikista pään liikkeistä korostetun rauhallisia, ja siltikin joku aivan mitätön liike voi saada aikaan lukkiutumisen, rusahduksen ja kivun. Löydös on joka tapauksessa tyypillinen erilaisissa syndroomissa, niin myös Larsenin syndroomassa. En tiedä minkälaisen riskin tuo oikeasti aiheuttaa. Enää en ainakaan rymyä vailla vaarantajua ympäriinsä samalla tavalla kuin lapsena. Jos jotain sattuu, niin eihän sille sitten mitään voi. Elämää ei ainakaan voi alkaa pelkäämään.
Erilaiset oireet on kuitenkin vuoden mittaan lisääntyneet, siksihän se nyt taas kuvattiin. Sitä en tosin tiedä aiheuttaako tuo liikehdintä juuri niitä oireita joita minulla on. Jos se oikeasti on alkanut vasta nyt taas liikkua, niin sitten syynä voisi olla rangan asennon muuttuminen leikkauksissa. Toisena tulee mieleen viime kevät, jolloin niskassa tuntui poikkeuksellinen rysähdys. Siitä alkoi pitkäaikainen kipujakso, ja samassa rytäkässä meni etusormen tunto ja koko käsi alkoi pistellä sormista kyynärpään yläpuolelle. Pahimmillaan keskikesällä en pystynyt kirjoittamaan kynällä tai solmimaan kengännauhoja.
Nuo oireet on nyt vähän helpottaneet. Käden pistely on viime viikkoina vähentynyt, mutta edelleen saan sen aikaan taivuttamalla päätä taakse. Se on suorastaan liikuttavan tottelevainen. Etusormen tuntopuutos ei myöskään ole enää niin hankalaa, mutta silti kaikkien oikean käden sormien tunto on heikentynyt. Oire voimistuu peukaloa kohti, joka tällä hetkellä on se kaikkein hankalin. Sormien ongelmat on vaivanneet jo pitkään. Sekä ennen että jälkeen instabiliteetin toteamisen.
Sormien (kuitenkin) melko lievät tunto-ongelmat voisivat enemmin tulla c6-c7 välistä, jossa on pientä (tällä kertaa) liikkumatonta siirtymää juurikanavaa kohti. Vuosi sitten se vielä liikkui. Hmm outoa. Joka tapauksessa se tekee juurikanavasta ilmeisesti hieman kapean. Eli pieni ongelma ja pieni oire. Tosin pienestä oireesta voi olla paljon haittaa silloin kun puhutaan ainoan kunnolla toimivan käden tunnosta. Tavarat tippuu ja kupit kaatuu periaatteella.
Myös hermoratatutkimus (ENMG) tehtiin. Hermoissa ei onneksi todettu vikaa, mutta sillä tavalla ne eivät kulje kuin normaalilla ihmisellä. Kyynärpään ylittää vain yksi hermo (tai jotain sen tapaista), joka sitten hoitelee poikkeuksellisesti koko käden hermotuksen. Luontoäiti on ilmeisesti ollut ajattelevainen ja tehnyt mahdolliseksi käden toiminnan. Näin vinoutuneessa kyynärpäässä hermo olisi muuten jumittunut jo kauan sitten ja vienyt käden toimintakyvyn mennessään. Hermojen poikkeava kulku on tärkeä tieto myös mahdollista käden leikkaustoimintaa silmällä pitäen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti